Kannattaako stressiin kuolla?

Mun mielipide stressistä on, että se kuuluu aivan varmasti jokaisen ihmisen elämään. Stressaavia asioita on meinaa olemassa kymmeniä ja taas kymmeniä. En usko, että on mahdollista elää täysin stressitöntä elämää. Stressiä voi kylläkin opetella hallitsemaan ja sen myötä elämä on oikeesti mukavaa.

Miten stressi sitten ilmenee? Jokaisen ihmisen kannattaa opetella kuuntelemaan kehoaan. Mitä mun keho mulle viestii? Lyökö sydän tuhatta ja sataa? Saanko iltaisin unta? Kärsinkö iho-ongelmista? Toimiiko suolistoni kunnolla? Särkeekö päätäni? Keholla on kymmeniä erilaisia viestejä, jotka voi kummuta stressistä. Itse tiedän, että stressi saa minut kierroksille ja tuntuu, etten saa ajatuksistani kiinni ja päässä vilisee.

Stressi siis kuuluu jokaisen ihmisen elämään, okei. Eli armollisuutta itselle ja toisille, ollaan vaan ihmisiä. Opetellaan yhdessä keinoja sen hallintaan! Mä tiedän mitä teen kun päässä vilisee ja rintakehää puristaa. Mulla toimivat keinot stressinpurkuun on käyttää mun all time favorite stressinhallinnan työkalua, jonka käytön opettelin kouluaikoina kun opiskelin ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi. Työkalu on hallinnan ympyrä ja sen käyttöä pitäisi jokaisen joskus kokeilla. Toinen keino mulla on hengittää ja meditoida edes 5 min päivässä. Kolmantena keinona on miehelle ja mun mentorille avautuminen ja neljäntenä liikunta. Koen, että nämä neljä toimii mulla hyvin.

Kenenkään ei pitäisi voida huonosti tai palaa loppuun esimerkiksi stressaavan työpaikan takia. Sille pitää voida vetää rajat. Usein ne rajat pitää vetää itse ja siinä se vaikeus varmaan onkin. Paljon stressaavilla ihmisillä on paljon yhdistäviä persoonallisuuspiirteitä, jotka liittyy juurikin rajojen vetämisen vaikeuteen ja oman kehon ja tarpeiden kuunteluun. Voisikohan itsemyötätunnon opettelu olla yksi stressiä helpottava työkalu myös.. Hmm..

Elämää voi elää kahdella eri mentaliteetillä: Joko otat 100% vastuun omasta elämästä tai elät uhri-mentaliteettillä päivästä toiseen. Me ollaan itse vastuussa itsestämme, teoistamme ja tunteistamme. Älä luovuta sitä voimaa kenellekään muulle. Me ei voida olettaa ja toivoa, että joku toinen “sallii” sulle levon tai tauon. Meidän pitää oppia itse vetämään rajoja itsemme vuoksi. Kun oivaltaa, että voi olla itselleen se kaikki, mitä on vaille… huhhuh… MINDBLOWING! <3

Neea